Jäitä hattuun, hallitus!

Koronavirus on asettanut koko yhteiskuntamme ennennäkemättömän koetuksen eteen. Kaikki tarvittavat toimenpiteet kriisin ratkaisemiseksi sekä vahinkojen minimoinniksi on tehtävä. Hallituksella onkin poikkipuolueellinen tuki koviin toimiin nykyisissä poikkeusoloissa. Tämä ei tarkoita sitä, että kritiikkiä ei saisi esittää tai että kaikki hallituksen esittämät toimenpiteet olisivat kannatettavia.

Hallituksen toiminnassa on vakavankin kritiikin kohteita.

Ensinnäkin, hallituksen johtaminen sekä ministeriöiden organisointi näyttää ulospäin huolestuttavan puutteelliselta. On vaikea nähdä valtioneuvostoa kovin yhtenäisenä rintamana, jos Iltalehti saa jopa ministerin jutun lähteeksi hallituksen sisäistä työskentelyä kritisoimaan.

Myös linja, jonka hallitus on ottanut pääministeri Marinin Twitter-julkaisujen perusteella, on hyvin ongelmallinen. Marin epäsuorasti suomii mediaa ja muita poliittisia liikkeitä hallituksen kritisoinnista ja vaatii sen lopettamista työrauhan nimissä. Media toki repii jokaisesta mahdollisesta ristiriidasta sensaationhakuisesti jutun juurta, mutta ministerien elämän helpottaminen ei ole perusteltava syy penätä vallan vahtikoiran vaientamista.

Kriisitilanne on vaatinut poikkeuslain ottamisen käyttöön. Valmiuslain käyttöönoton vuoksi hallituksella on ainutlaatuisen paljon valtaa käytettävissään, mikä on jopa muuttanut vallan kolmijaon tasapainoa. Itse en usko hallituksen astuvan ulos mandaatistaan. Läpinäkyvyyden takaamiseksi tilanne vaatii kuitenkin hallituksen toiminnan poikkeuksellista valvontaa, vahvaa kritisointia sekä kyseenalaistamista. Muuten olemme astuneet polulle, jossa vallan väärinkäyttö on mahdollista ja jopa houkuttelevaa.

Hallitukselta on myös puuttunut rohkeutta kriisin alkuvaiheista alkaen. Puhe asiantuntijatiedon perusteella toimimisesta ja viranomaisiin luottamisesta vaikuttaa yritykseltä väistää päättäjän vastuuta. Kuten olemme huomanneet, on asiantuntijatieto ollut parhaimmillaankin epävarmaa. Poliitikkojen tehtävänä on nimenomaan tehdä vaikeita päätöksiä puutteellisen tiedon varassa. Varsinkin epidemiat vaativat etunojassa tehtyä päätöksentekoa, jotta rajoituksista saadaan mahdollisimman paljon hyötyä ja niitä joudutaan pitämään voimassa mahdollisimman lyhyen aikaa.

Pääministerin pyynnöstä kritisoinnin lopettaminen ja asiantuntijoihin ja virkamiehiin sokeasti luottaminen ei ole näiden syiden takia perusteltua. Kritiikin vaientamisen yritykset uhkaavat pahimmillaan liberaalin demokratian perusarvoja.

Mitä hallituksen sitten pitäisi tehdä? Vastaus on laittaa jäitä hattuun, hioa kriisijohtamisen rakenteet kuntoon sekä olla välittämättä hetkellisestä kansansuosiosta tai sen puutteesta.

Kriisin johtaminen on ollut ajoittain sekavan oloista. Vaikka monipuoluejärjestelmämme perusarvoja ei ole vallan keskittäminen tai vahva ylhäältä-alas johtaminen, vaatii kriisitilanne sitä, että langat ovat keskitetymmin pääministerin käsissä. Liian monta kokkia keittiössä aiheuttaa vain sekaannusta. Moni erikoisuus viime viikkojen aikana Krista Kiurun kommenteista lähtien aina kuntia ohjeistavaan nollainformaatioarvoiseen tiedotustilaisuuteen selittynee tällä. Asian korjaaminen saisi varmasti myös hallituksen rakoilevat rivit suoremmiksi.

Vaikka media miten rummuttaisi omaa agendaansa, on hallituksen nyt enemmän kuin koskaan oltava välittämättä tästä liikaa ja keskityttävä kriisin hoitamiseen. Olen varma siitä, että jos johtaminen on tehokasta ja hallituspuolueet keskittyvät kannatuksensa ja näkyvyytensä osaoptimoinnin sijaan kriisin lievittämiseen, tulee historia olemaan hallitukselle armollisempi.

Joonas Pulliainen
Liittohallituksen jäsen
joonas.pulliainen@kokoomusopiskelijat.fi