Korkeakouluopiskelijoiden mielenterveyspalveluita tulee kehittää

Puheenjohtajamme Janika kirjoitti blogikirjoituksessaan YTHS-uudistuksesta ja sen vaikutuksesta esimerkiksi ylioppilaskuntien pakkojäsenyyteen. Janika tarttui hyvin uudistukseen ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden näkökulmasta, mutta yhdeksi näkökulmaksi on vielä hyvä tuoda lisäksi AMK-opiskelijoiden sekä tarjottavien palveluiden näkökulmaa. Tulevana kätilönä olen saanut ammattinäkökulman lisäksi tarkastella sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden toteuttamista ammattikorkeakouluopiskelijan silmin. Vaikka uudistuksen myötä YTHS:n palvelut supistuvat, parantaa uudistus merkittävästi AMK- ja yliopisto-opiskelijoiden opiskelijaterveydenhuollon palveluiden tasa-arvoa. Tällä hetkellä AMK-opiskelijoiden opiskelijaterveydenhuollon järjestää kunta, jossa ammattikorkeakoulu on. Uudistuksen myötä myös AMK-opiskelijat pääsevät YTHS:n palveluiden piiriin, ja YTHS tulee tarjoamaan perusterveydenhuollon lisäksi mielenterveyspalveluita.

 

Juuri mielenterveyspalveluiden säilyminen YTHS:llä on tärkeää, sillä jopa kolmannes korkeakouluopiskelijoista kärsii jostain psyykkisestä vaikeudesta. Vuonna 2016 tehdyn Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan psyykkisten vaikeuksien taustalla on useimmiten stressi opinnoista ja jatkuvan ylirasituksen kokeminen. Eroa AMK- ja yliopisto-opiskelijoiden välillä tässä ei juurikaan ole.

 

Erot syntyvät palveluiden käytettävyydessä ja ylipäätään tietoisuudesta mahdollisista palveluista. Nimenomaan opiskeluterveydenhuollon tarjoamia mielenterveyspalveluita käytetään yliopistoissa kaksi kertaa enemmän kuin ammattikorkeakouluissa. AMK-opiskelijoista 14% ei edes tiennyt, mitä palveluita opiskelijaterveydenhuolto tarjoaa. Yliopisto-opiskelijat ovat kuitenkin tyytymättömämpiä hoitoon pääsyn nopeuteen.

 

Jos psyykkisten vaikeuksien taustalla on kuitenkin opiskelusta johtuva stressi, eikö ongelmiin voitaisi puuttua jo paljon ennen opiskelijaterveydenhuoltoon hakeutumista? Korkeakoulut tarjoavat opiskelijoilleen jo nyt erilaisia palveluita, joiden tarkoituksena on tukea opinnoista suoriutumista. Esimerkiksi opintopsykologit ovat korkeakoulujen vakiokalustoa, ja heidän palveluita käytetäänkin suhteellisen aktiivisesti. Korkeakoulujen tarjoamien palveluiden käyttäjien lukumäärä ei kuitenkaan ole lähelläkään ongelmista kärsivien määrää. Opiskelijoiden mielenterveysongelmat voivat tulla myös kalliiksi korkeakouluille. Ongelmista kärsivä voi ilman apua hidastaa opintojaan tai jopa keskeyttää ne kokonaan.

 

Korkeakoulujen tulisikin keskittyä entistä enemmän tuottamaan matalan kynnyksen palveluita, jotka keskittyisivät erityisesti opinnoissa jaksamiseen sekä mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn. Palveluita tulee myös markkinoida oikein, jotta ne tavoittavat sen kolmanneksen, joka psyykkisistä vaikeuksista kärsii.

 

 

Nelli Pihlasviita

Liittohallituksen jäsen