Tasa-arvo ei ole valmis, vaikka niin kuvitellaankin

 

Perhevapaauudistus on ollut yksi viime päivien puhutuimmista aiheista. Vaikka itse uudistus ei vielä edennytkään, onnistui se kuitenkin herättämään tarpeellista ja kaivattua keskustelua sukupuolten tasa-arvosta yhteiskunnassa ja työelämässä.

Pohjoismaat kuuluvat maailman tasa-arvoisimpiin maihin monella eri mittarilla, mutta ikävä kyllä Suomi on jäänyt jälkeen naapurimaidensa edistyksellisyydestä. Syitä tähän varmasti on lukuisia, mutta eräs räikeimmistä epäkohdista on perhe-elämään liittyvien vastuiden kasautuminen suurilta osin vain yhdelle sukupuolelle. Paljon puhutun kotihoidontuen saajista vain 7,1% oli miehiä vuonna 2016. Kotihoidontuki itsessään on epätasa-arvoteko, joka ohjaa nykyisellään naisia jäämään pitkiksi ajoiksi kotiin.

Asenteet, jotka johtavat tähän epätasa-arvoon, istuvat tiukassa: vuonna 2017 julkaistun Eurobarometrin mukaan suomalaisista 40% uskoo naisten tärkeimmän tehtävän olevan kodista ja perheestä huolehtiminen. Vertailun vuoksi Ruotsissa näin ajattelee vain 11% väestöstä. Muun muassa tästä syystä tasa-arvo ei toteudu sukupuolten välillä työelämässä, jossa sukupuolittuneisuus näkyy esimerkiksi etenemismahdollisuuksissa ja palkkauksessa.  Elinkeinoelämän tutkimuslaitos julkaisi vuonna 2009 tutkimuksen, jossa tarkasteltiin teollisuustoimihenkilöiden parissa toteutunutta sukupuolten tasa-arvoa vuosikymmenien ajalta. Tutkimuksesta kävi ilmi, että miehet ylenevät naisia useammin työuransa aikana ja saavat suurempaa palkkaa jo työuran alussa, vaikka vertailun kohteena oli saman profiilin naisia ja miehiä. Naisten myös havaittiin kokevan miehiä useammin urakatkoja. Etlan tutkimusten mukaan näillä urakatkoilla on merkitystä palkkaukseen myös silloin, kun nainen palaa takaisin työmarkkinoille: erityisesti hyvätuloisten naisten palkka huomattiin heikkenevän, jos he ovat yli kaksi vuotta perhevapaalla.

Työurilla etenemisessä olevat erot johtavat väistämättä siihen, että johtavassa asemassa työpaikalla on huomattavasti useammin mies kuin nainen. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2014 johtotehtävissä toimineista palkansaajista vain 32% oli naisia. Ylemmistä toimihenkilöistä naisia oli 47%. Sosiaali- ja terveysministeriön teettämissä tutkimuksissa selvisi, että naisten vähäisempää osuutta johtotehtävissä selittävät hyvä veli -verkostojen lisäksi nimenomaan perhevastuiden epätasainen jakautuminen sekä perinteinen roolijako.

Tilastoista huolimatta 70% suomalaisista kokee työelämän tasa-arvon olevan jo saavutettu. Tämä on pahasti ristiriidassa sen kanssa, että neljä viidestä suomalaisista uskoo naisten saavan samasta määrästä työtunteja pienemmän palkan. Vain 16% uskoo, että palkkaus on sukupuolten välillä sama, vaikka palkkatason määräytyminen osaamisen perusteella sukupuolen sijaan on kuitenkin työelämän tasa-arvon perusedellytys.

Äitien jääminen kotiin vuosikausiksi vaikuttaa negatiivisesti naisten työllisyyteen ja sitä kautta myös valtion talouteen, mutta äidit eivät ole ainoita perheenjäseniä, joiden mahdollisuuksiin epätasa-arvoinen työelämä vaikuttaa. Vuonna 2015 julkaistun OECD-raportin mukaan viisivuotiaista suomalaislapsista vain 80% osallistui varhaiskasvatukseen vuonna 2013, kun Ruotsin, Norjan ja Tanskan keskimääräinen prosentti oli yli 97. OECD:n PISA-tutkimuksessa on selvinnyt, että vähintään vuoden varhaiskasvatusta tai esiopetusta saaneiden oppilaiden koulumenestys on parempaa kuin niiden, jotka eivät ole saaneet varhaiskasvatusta. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa lisäksi siltä, että oppilas menestyy sitä paremmin, mitä useamman vuoden hän on saanut varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatuksen ulkopuolelle jääminen voi siis vähentää suomalaislasten mahdollisuuksia menestyä alati kansainvälistyvillä työmarkkinoilla.

Naisten syrjäytyminen työelämästä perhe-elämän ja työn yhteensovittamisen kankeuden ja perhevastuiden epätasaisen jakautumisen takia vaikuttaa perheessä siis äidin lisäksi myös lapsiin. Jos haluamme turvata mahdollisuuksien tasa-arvon mahdollisimman hyvän toteutumisen, on Suomen otettava mallia esimerkiksi Ruotsista, jossa esimerkiksi osa-aikatyö lasten ollessa pieniä on täysin normaalia. Kokoomuksen perhevapaamalli sallisi enemmän joustoja perheiden arkeen, kun perhevapaita voisi käyttää totaalisen kotona olon sijasta myös työviikon lyhentämiseen.

Anne Pynttäri
Kokoomusopiskelijoiden varapuheenjohtaja