Vakituinen työsopimus ei ole itseisarvo

Vakituinen työsopimus ei ole itseisarvo

 

En tiedä teistä, mutta olen kuluvina kuukausina löytänyt itseni liian usein puistelemasta päätäni ja ihmettelemästä sitä, minkälainen ilmapiiri meillä Suomessa vallitsee kun puhumme työstä. Etenkin kun puhumme siitä nuorille.

Koko lopputalven ja pitkin kevättä oppositio on rummutellut sitä, kuinka ”nuoria kyykytetään pätkätöillä”, ”nuorten tulevaisuutta pätkitään” ja kuinka ”mikään ei ole enää työelämässä varmaa”. Erityisesti hallituksen kehysriihessä tekemä päätös muuttaa työsopimuslakia siten, että vähintään kolme kuukautta työttömänä ollut nuori voidaan palkata töihin määräaikaisella työsopimuksella ilman perusteltua syytä, sai twitterin ja blogit vilkkaiksi keskustelusta.

Työelämämme on murroksessa. Emme puhu enää pienistä kehitysaskelista, vaan perustavanlaatuisesta uudistumisesta, joka ajan myötä tulee muuttamaan työelämään liitettyjä käsityksiä. Merkittävimmät tekijät muutoksen myllerryksessä ovat esimerkiksi  kehittyvä digitalisaatio ja eri alojen automatisaatio, jonka tietotekniikan nopea kehitys on mahdollistanut sekä jatkuvasti kasvava globalisaatio. Monissa tapauksissa työ ei enää edellytä fyysistä työpaikkaa tai -aikaa, ja yhä useammat rutiinitehtävät voidaan automatisoida koneiden hoidettaviksi.  

Meidän isovanhempiemme työelämä perustui erityisesti pitkäaikaisiin ja rutinoituneisiin työsuhteisiin ja -tehtäviin. Ei ollut epätavallista, että saman työnantajan palveluksessa vuosia kertyi 30, tai että suvussa oli tapana jatkaa vanhempien jalanjäljillä. Mutta ajat ovat muuttuneet ja meidän sukupolvemme työelämä on täysin toisenlainen. Meille menestyksen tai oman työidentiteetin kehittymisen mittari ei ole vuosikymmen samassa työtehtävässä tai yksi ainoa opiskeltu tutkinto. Työnantajat vaihtuvat, työtehtävät muuttuvat, me kehitymme työntekijöinä, ihmisinä ja janoamme uudenlaisia haasteita. On tavallista opiskella kolmekin erilaista tutkintoa tai uudelleenkouluttautua 40 vuotiaana.

Meidän sukupolvemme näkee työn eri tavalla. Ei ole itseisarvo työskennellä jonkun muun alaisuudessa tai solmia vakituinen työsopimus valmistumisen jälkeen. Yhä harvempi nimittäin pitää vakituista työpaikkaa itseisarvona. Nuoret arvostavat yrittäjyyttä ja itsensä työllistävien määrä on lisääntynyt vuosi vuodelta. Määräaikaiset työsopimukset ovat yleistyneet ja yleistä keskustelua sivusta seuranneena olen pettynyt siihen, kuinka erityisesti oppositiossa puhutaan erilaisista työsopimusten muodoista. Määräaikaisuudet eivät ole huonompi vaihtoehto toistaiseksi voimassaolevien työsopimusten rinnalla ja sille keskustelulle ei mielestäni tulisi olla sijaa enää vuonna 2018. Määräaikaisuudet ovat erilainen vaihtoehto vastaamaan erilaisten ihmisten ja yritysten erilaisiin tarpeisiin murroksessa elävässä työelämässä. Määräaikainen työsopimus ei ole nuoren kyykyttämistä, vaan nykyajan tarpeisiin vastaava työsopimuksen muoto, jonka avulla nuori pääsee työelämään, verkostoituu, kasvattaa osaamistaan, kehittää itseään ja saa jalkaa ovien väliin.

Jokainen työ on tärkeää, jokainen työsuhde on mahdollisuus ja jokainen työsopimus on parempi, kuin ei työsopimusta ollenkaan. Sen tulisi olla itsestäänselvyys ja keskustelukulttuurin työn suhteen on muututtava. Älkää maalailko jokaisessa vappupuheessanne nuorten päälle pikimustaa taivasta, älkääkä vähätelkö erilaisten työsopimusten muotojen tärkeyttä. Puhukaa työstä ja tulevaisuudesta kannustavasti, avoimesti, rohkeasti ja innostavasti. Antakaa työlle arvoa ja kertokaa työn olevan aina mahdollisuus.

Suomen Ammattiliittojen Keskusliitto SAK julkaisee sivustollaan Sanna Kallion uutiskirjeeseen tekemiä pilapiirroksia. Ilmeisesti niiden tarkoituksena on ollut pitää esillä työelämän epäkohtia, jotta nuoret tunnistavat sellaiset tilanteet, joita ei pidä hyväksyä. Ohessa yksi pilapiirroksista.

Uhkakuvat, vastakkainasettelu ja pelottelu eivät ole oikea tie etenkään nuorten kesätyöläisten edunvalvonnan kannalta. Nuoria ja erityisesti ensimmäisiin kesätöihin suuntaavia ei tule valistaa negaation ja uhkakuvien kautta, vaan korostamalla työelämän positiivisia puolia, niitä asioita, joita työsuhteen, työsopimuksen, työilmapiirin ja työtehtävien tulisi aidosti joka päivä olla. Näin he tunnistavat epäkohdat, sillä ne poikkeavat siitä normista, joihin heidät on kasvatettu. Näiden ajatusten siivittämänä tein uudenlaisen version alkuperäisestä piirroksesta.

Nuoret, kesätyöntekijät ja työelämään ensimmäisiä askeleitaan astuvat. Tätä kesätyö on,  tätä sen tulee aina olla ja näin meidän tulee siitä teille puhua.

 

Niina Hämäläinen

Liittohallituksen jäsen