Miksi pitää piiloutua?

Varsinkin vaalien alla käydään paljon keskustelua nuorten alhaisesta äänestysprosentista ja innostuksen puutteesta yhteiskunnallista vaikuttamista kohtaan. Nuoret pitävät politiikkaa kaukaisena, etääntyvät päätöksenteosta ja saattavat lopulta tehdä päätöksen äänestämättä jättämisestä.

Mitä asialle pitäisi päivittelevän puheen lisäksi tehdä? Aktiivisuutta ei ainakaan auta se, että media kertoo oikeastaan ainoastaan negaatiivissävytteisiä uutisia politiikan kentältä. Ymmärrän kriittisen ajattelun ja median roolin valvovana silmänä, mutta olisi edes joskus mukava lukea positiivisia asioita päättäjistämme ja  politiikasta yleensä.

Negatiivisuus myy paremmin kuin positiivisuus, mutta on otettava myös huomioon minkälainen on  uutisoinnin yhteiskunnallinen vaikutus. Politiikan demonisointi lisää kuilua päättäjien ja äänestäjien välillä ja politiikasta tulee ihmisten mielissä likaista peliä, joka on kaukana yhteisten asioiden hoitamisesta.

Erityisen tärkeää on, että nuorille tuotaisiin poiliittinen toiminta tutuksi jo paikallisella tasolla. Yliopiston kampusalue on tälle tarkoitukselle erinomainen paikka. Puolueiden näkyminen kampuksella ja mahdollisuus tulla hetken mielijohteesta juttelemaan erityisesti vaalien aikaan antaisi yhteiskunnalliselle toiminnalle kotoisuuden tuntua.

Tulevat eduskuntavaalit ovat herättäneet paljon kysymyksiä nuorten keskuudessa: asioista puhutaan, kysymyksiä esitetään ja innostusta löytyy. Pidän hyvin tärkeänä sitä, että opiskelijoiden kysymyksiin päästäisiin vastaamaan asioiden ytimessä eli omalla kampuksellamme.

Olinkin hyvin yllättynyt kun kuulin, että yliopistolla kampanjointiin ei anneta mahdollisuutta. Poliittinen karanteeni alkaa 17.3 eli kuukausi ennen vaaleja. Tämän karanteenin aikana kaikki vaali/puoluetoiminta on kampuksella kielletty. Edes ulkona ei saa enää kampanjoida.

Puhetta äänestysaktiivisuuden tärkeydestä ja valveituneisuuden nostamisesta kyllä löytyy, mutta keinoja niiden parantamiseen ei sallita. Yliopistolla näkyminen leimataan paheelliseksi poliittiseksi toiminnaksi, joka saattaa sekoittaa yhteiskunnasta ja politiikasta irrallaan olevan opiskelijan päiväjärjestyksen.

”Norsunluutorneista” ei päästä eroon, jos ehdokkaat ja poliittiset toimijat ajetaan yhteiskunnallisesti tärkeiltä areenoilta näkymättömiin. Opiskelijat ansaitsevat areenansa.

Jere Lehtinen
Jyväskylän kokoomusopiskelijoiden hallituksen JYY-vastaava ja tietojärjestelmätieteen opiskelija