Poroja ja politiikkaa

Juhannuskoivut ja puolitäydet penkkirivit vilisivät innostuneiden ja odottavien kokoomuslaisten silmissä, kun väkeä lipui hiljalleen Lappi Areenan sinisenä hohtavaan saliin. Jännitys näkyi tuolien käsinojilla ja herrasmiesten hiusrajassa. Vai oliko se pelkkää kuvitelmaa? Kansallinen Kokoomus -puolueen juhannusta edeltävästä puoluekokouksesta ennustettiin vaisua ja yllätyksetöntä sekä median että omienkin joukoissa. Puolueen puheenjohtajan valinta oli selvää ”poronlihaa”. Pienemmistä johtopaikoista saatiin kuitenkin jäsenistön joukkoon kipinöitä. Myös monet aloitteet ja puoluekokouksen käytännöt saivat aikaan värikästäkin keskustelua, ja erityisesti Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ja Kokoomuksen Nuorten Liitto herättelivät puolueen hallituksen ja keskirivillä uinuvan maakuntavaikuttajankin.

Jan Vapaavuori toi kokoukseen eduskuntaryhmän terveiset. EU:n tukipaketit ja valtion talouden sopeuttaminen nousivat ymmärrettävästi esiin ajankohtaisista ongelmista, joita eduskunnassa yritetään ratkoa. Vapaavuoren mukaan Suomi on tienhaarassa. Viennin hiipuminen, huoltosuhteen heikkeneminen ja valtion talouden alijäämä pakottavat tekemään vaikeita ratkaisuja nopeasti. On valittava oikea tie, joka kannustaa työn vastaanottamiseen, työn tekemiseen ja työn jatkamiseen. Yrittäjyyden tukeminen on avainasia. Puoluekokous päättikin kokoomusnuorten aloitteesta, että yritysten yhteisövero poistetaan kokonaan ja ainoastaan yrityksestä ulos jaettua voittoa verotetaan. Vapaavuori sanoi puheessaan, että maltilliset tuloerot kuuluvat sosiaaliseen markkinatalouteen; tällöin elämä pysyy elävänä ja voidaan asettaa tavoitteita. Puhe korosti kannustavuutta ja työnantajien vastuuta työpaikkojen luomisesta. Kuitenkin myös valtion pitäisi aktiivisesti ajaa työllisyyttä edistävää politiikkaa, jota voidaan kylläkin tehdä yrityspolitiikan ja liiketoimintaympäristöön vaikuttaen. Tässä maailman tilanteessa Vapaavuori näki kokoomuksen roolina olevan maata ja tulevaisuutta rakentava vastuullinen voima.

Puolueen puheenjohtajisto pysyi yhtä valintaa lukuun ottamatta samana. Tuhatkunta ja Keski-Suomen Kokoomus antoivat täyden tukensa Henna Virkkusen valinnalle uudelleen varapuheenjohtajaksi. Tässä vastakkain olivat kuntauudistuksen nykyisen etenemisen kannattajat ja vastustajat. Maanviljelijänäkin toimiva Janne Sankelo raivasi itsensä ”kepun kulmilta” uudeksi ja täysin erilaiseksi varapuheenjohtajaksi verraten puolueen nykyiseen linjaan. Jyrkikin sai kukkia, vaikka hänen asemaansa ei ollut kukaan lähtenyt kiistämään. Linjapuhe oli pitkä ja tunnetta täynnä. YK:n Rio+20-ympäristökonferenssin väliin jättäminen kuitenkin palautti kuuntelijat Suomen arkeen. Katainen oli päättänyt Nokian uutisten jälkeen vierailla sittenkin Salossa ja Oulussa.

Paikallisyhdistysten ja Tuhatkunnan näkökulmasta kokouksen tärkein osa oli aloitteiden käsittely. Aloitteita oli tullut yhteensä 170. Kuitenkin puoluekokouksessa niistä ehdittiin käsitellä vain 104. Tämä ei ollut reilua aloitteiden laatijoita ja koko puoluekokousväkeä kohtaan, sillä kokous on ainoa paikka, missä vaikuttaminen puolueen ajamiin asioihin on käytännössä mahdollista. Aikaa saatiin kulumaan moniin pitkiin puheisiin ja erilaisiin yleisöä mukaan ottaviin keskustelumuotoihin. Nämä kaikki ovat periaatteessa hyviä asioita, mutta ne kuitenkin veivät aikaa aloitekeskusteluilta runsaasti.

Tuhatkunnankin aloitteita saatiin kuitenkin käsittelyyn. Muun muassa ehdotus kokoomuksen oman perustulomallin luomisesta  otettiin hyvin vastaan puolueen johdossa. Keskustelua herättivät myös aloitteet oppivelvollisuuden laajentamisen selvittämisestä ja opintotuen tulorajan muuttamisesta niin, että työnteon ja opiskelun onnistuneesta yhdistämisestä ei rangaistaisi tukien menetyksellä. Ahkeruuteen kannustava ja palkitseva opintotukimalli on kokoomusopiskelijoiden tavoitteena. Tämä aloite kuitenkin hävisi niukasti jäsenäänestyksessä. Suurta keskustelua herätti niin sanottu ”pakkoruotsi”. Kokoomuksen Nuorten Liitto esitti aloitteessaan ruotsin opiskelusta vapaaehtoista. Viimeisen puheenvuoron asiaan käytti itse Katainen, joka puolusti ruotsin opetuksen tärkeyttä koko ikäluokalle. Monet tuhatkuntalaisetkin käyttivät puheenvuoro-oikeuttaan puolustaen ruotsinopiskelua, sillä onhan Tuhatkunnan kanta ruotsimyönteinen. Aloite kaatui äänestyksessä. Näin siis kumottiin viime puoluekokouksessa hyväksytty aloite kielen valinnaisuuden ajamisesta.

Puoluekokous oli nimetty ”Tulevaisuuskokoukseksi”. Tulevaisuutta mietittiin todenteolla. Kokoomusopiskelijat olivat näkyvimpiä koko kokouksen ajan, ja näiltä suunnilta tulivat myös aloitteet, jotka herättivät eniten keskustelua. Näin pitäisikin olla. Rovaniemen kokous antoi paljon ajateltavaa etenkin meille ensikertalaisille. Saimme tutustua uusiin asioihin ja ihmisiin ja mikä parasta, saimme tehdä sen tuhatkuntalaisten kanssa yhdessä.  Suureksi tapahtumaksi kokouksen tunnelma oli intiimi ja lämminhenkinen, vaikka puoluejohdon ehdokkaat väliaikaisesti ajoivatkin meitä kokoomuslaisia eri leireihin. Alexin ja Jyrkin tervehdykset, kun suu on täynnä pullaa, ovat muistettavia tapauksia. Täällä tajusi myös sen, kuinka monimuotoinen kokoomus on. Kehittyminen on mahdollista ainoastaan, kun tehdään vastaehdotuksia ja keskustellaan. ”Älä koskaan ikinä muutu” on kuitenkin aika huono sanonta.

Jori Hurula ja Veera Ylimaunu

Jyväskylän kokoomusopiskelijat