Ajatuksia Tuhatkunnan politiikasta ja linjoista

Ajatuksia Tuhatkunnan politiikasta ja linjoista

 

Kokoomusopiskelijat on aina ollut ideologisesti puolueensa sparraaja. Kokoomusopiskelijoiden tehtävänä on haastaa emopuoluetta. Vesa Vareksen sanoin ”iskemällä mestaria – omaa puoluetta – on pyritty kehittämään tätä, ei nujertamaan”. Meidän tehtävämme on auttaa puoluetta uudistumaan ja esittää niitä avauksia, jotka viiden tai kymmenen vuoden päästä ovat julkisen keskustelun keskiössä. Minusta Kokoomusopiskelijoiden politiikan ytimessä on sinivihreys, tasa-arvon edelläkävijyys, sivistyksen arvostus, vastuullinen valtion taloudesta huolenpito ja avarakatseinen kansainvälisyys. Nämä arvot ovat sellaisia joihin minä uskon. Me haluamme tarjota konkreettisia ratkaisuja Suomen ja maailman ongelmiin. Alla esitän omia näkemyksiäni näistä arvoista ja siitä, minkälaisia politiikkatoimia niiden perusteella tulisi edistää.

Kokoomusopiskelijat on sinivihreä liitto. Meille ympäristö ja ilmasto ovat lähellä sydäntä. Me ajamme politiikassa kunnianhimoisia ympäristönsuojelutavoitteita, jotta maailma voidaan pelastaa tuleville sukupolville. Ilmastonmuutos ei ole identiteettipoliittinen kysymys, vaan ongelma joka ratkaistaan järkevällä, tietoon ja tieteeseen perustuvalla politiikalla aivan samoin kuin kaikki muutkin yhteiskuntamme kohtaamat haasteet. Kokoomuslaisina me ymmärrämme miksi vapaa markkinatalous on paras yhteiskuntajärjestelmä ja esitämme keinoja, joilla kapitalistisen järjestelmän puutteet voidaan korjata. Vapaat markkinat on kaikista tehokkain tapa resurssien allokointiin, mutta se tarvitsee kuitenkin seurakseen hyvää sääntelyä. Tällä hetkellä ilmastonmuutoksen torjunnassa suurin ongelma on se, että saastuttajan ei maksaa hintaa siitä aiheutuneesta haitasta. On aika ottaa hintasignaalin ja markkinatalouden tehokkuus hyötykäyttöön ilmastonmuutoksen torjunnassa ja asettaa saastuttamiselle hintalappu. Esimerkiksi yksinkertainen hiilivero tai laajennettu päästökauppa olisivat erinomaisia markkinalähtöisiä ratkaisuja, jotka toimivat tehokkaammin ja dynaamisemmin, kuin pistemäiset kiellot.

Tasa-arvon edistäminen yhteiskunnassa on meille sinivihreyden rinnalla ydinasia. Kokoomusopiskelijoiden tehtävä on tuottaa mielipiteiden ääripäiden ristitulen keskellä järkevää analyysiä ja ratkaisuehdotuksia yhteiskunnan mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumisen kompastuskivistä. Ei pidä sortua historialliseen muistinmenetykseen ja unohtaa niitä valtavia ja hyviä askelia kohti tasa-arvoa, jota kohti Suomi on edennyt, mutta vastaavasti ei ole mitään syytä olla rohkeasti etsimättä yhteiskunnassa kehityskohteita. Kovin kauas ei tarvitse mennä jotta voidaan havaita selkeitä parannuksen kohteita: esimerkiksi maanpuolustusvelvollisuuden ja äitiyden kustannukset jakautuvat eri sukupuolille epätasaisesti,  transihmisten itsemääräämisoikeutta ei lainsäädännössä riittävästi kunnioiteta ja seksuaalivähemmistöjen kokema syrjintä on yhä arkipäiväistä. Kokoomusopiskelijat ovat systemaattisesti ajaneet näihin ja muihin tasa-arvon ongelmiin ratkaisuja ja saman rohkean tavoitteenasettelun täytyy ehdottomasti jatkua.

Korkeakoulujen osalta Suomella on ongelma: opiskelu ja itsensä jatkuva kehittäminen tulisi yhdistää osaksi normaalia työelämää. Maailma, jossa koulusta valmistuttuaan ei tarvitsisi enää hankkia lisäkoulutusta, on menneisyyttä. Teknologian kehitys ja työntekijöiden osaamisen vaatimusten tahti vain kasvavaa tulevaisuudessa. Jatkuvan teknologianmurroksen aikana työntekijät tarvitsevat vastaavasti jatkuvaa lisäkoulutusta. Moderni korkeakoulujärjestelmä ei kuitenkaan ole varautunut tähän kehityskulkuun. Tällä hetkellä korkeakoulut saavat rahaa opiskelijoiden suorittamien tutkintojen perusteella. Korkeakoulut eivät suurimmilta osin tarjoa, eikä niillä ole kannusteita tarjota pienempiä, ei tutkinnon laajuisia kokonaisuuksia, joilla osaamista voisi kehittää. Elinikäisen oppimisen konkreettisessa toteutumisessa on laajemminkin ongelmia: Monelle oman työn rinnalla on vaikeaa opiskella, opintovapaita ei saa helposti sovitettua osaksi työaikaa ja opetus korkeakouluissa ei jousta työelämän aikatauluihin.

Elinikäisen oppimisen mahdollistaminen vaatii myös ratkaisun siihen, kuka koulutuksen kustantaa. Kaikki osapuolet, työntekijä, työnantaja sekä valtio saavat hyötyä kasvaneesta osaamisesta. Samalla osapuolten kesken täytyy sopia oikeudenmukaisesta kustannusten jaosta. Koulutuksellisesta mahdollisuuksien tasa-arvosta tulee myös samaan aikaan pitää huolta. Kokoomusopiskelijoilla on korkeakoulukentän kehittämisessä olennainen paikka esittää visionäärisiä tulevaisuuskuvia tulevasta murroksesta. Alustamallin käyttöönotto, MOOC kurssien lisääminen ja digitaalisuuden edistäminen ovat vain alkusoittoa niistä keinoista, joilla tulevaisuuden koulutusjärjestelmää voidaan kehittää. Kommenteille lähetetyn tavoiteohjelmaesityksen koulutuspoliittinen sektori -osio sisältää useita upeita esityksiä, joilla koulutusjärjestelmäämme voisi kehittää.

Kokoomusopiskelijoina me ymmärrämme myös sen, että hyvinvointiyhteiskuntaa ja mahdollisuuksien tasa-arvoa ei ole olemassa, jos valtiontaloudella ei ole siihen varaa. Poliitikoilla on paha tapa vaatia julkista valtaa toteuttamaan vaikka mitä hyviä asioita, mutta harvemmin puhutaan siitä, että mistä näiden vaatimusten toteuttaminen on pois. On kuitenkin tosiasia, että Suomessa on kansainvälisesti verraten todella korkea veroaste. Nykytilassa verotuksen kasvattamisesta ei enää saada paljon irti: verotuksen nostosta aiheutuvat negatiiviset kannustinvaikutukset ovat monesti suuremmat kuin kasvaneet verotulot ja kansainvälisessä vapaakaupan ympäristössä veronkiristykset vievät kotimaiselta liiketoiminnalta kilpailukyvyn.

Suomessa väestö ikääntyy, palveluiden kysyntä kasvaa ja työtä tekevä väestö vähenee. Yhtälö on hankala hyvinvointivaltion tulevaisuudelle. Hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen haasteet voidaan ratkaista, mutta kestävyysvajeen paikkauksessa työkalupakiksi ei riitä poliittisesti kivuttomat, jatkuvasti kustannuksiltaan kasvavat, maksuttomat julkiset palvelut. Meidän täytyy vapauttaa työmarkkinoita ja tehdä sosiaaliturvasta työntekoon houkuttelevampi. Toisinaan kipeätkin uudistukset ovat se hinta, mikä täytyy maksaa vastuuttoman talouspolitiikan korjausvelan korjaamiseksi. Suomen pitää pysyä hyvinvointiyhteiskuntana, jossa ihmisillä on mahdollisuus menestyä ja tulla parhaaksi versioksi itsestään taustasta riippumatta. Tämä kaikki vaatii resursseja, joita vain vahva ja vakaa valtiontalous voi tarjota.

Oli yllä olevasta tekstistäni mitä mieltä tahansa, niin loppujen lopuksi Kokoomusopiskelijoiden linjat määrittävät kuitenkin jäsenistö itse. Mikäli yllä olevasta tuntui sinusta puuttuvan niitä ajatuksia, joita haluat edistää tässä liitossa tai esitetyt mielipiteet eivät vastanneet toivomaasi, niin liiton tavoiteohjelmaan ja samalla valittavan puheenjohtajan linjoihin on mahdollista esittää muutoksia liittokokouksessa 23.11.-24.11. Tavoiteohjelman ennakollinen kommentointi on myös mahdollista verkossa 21.11. saakka. Toivonkin ennen kaikkea, että ensi viikonloppuna pääsemme käymään läpi hyviä ja tiukkoja poliittisia vääntöjä sekä yksityiskohtaisesta substanssista, että laajemmin arvoistamme. Totuus voidaan löytää vain kriittisen ja armottoman dialogisen prosessin seurauksena. Nähdään siis viikon päästä liittokokouksessa ja tehdään Kokoomusopiskelijoista ennen kaikkea jäsenistönsä näköinen poliittinen toimija!

 

Lämpimin ja viikonloppua innokkaasti odottavin terveisin,

Jeremias Nurmela

Ehdokas Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtajaksi