Aftermath – Mitä meidän tulee välttää huomenna?

AFTERMATH – Mitä Meidän tulee välttää huomenna?

Kuten jokainen on huomannut, Suomi on kriisissä. Politiikka on jämähtänyt koteihin, sosiaaliseen mediaan ja etäisyyksien päähän toisistamme. Yhtäkkinen arvaamaton tilanne on saanut ihmiset keskittymään reaaliaikaan. Nyt keskitymme selviytymiseen.

Olemme nähneet uskomattomia esimerkkejä ihmisten urhoollisista toimista Suomessa ja ympäri maailmaa. Esimerkkejä teoista, joissa toinen auttaa toistaan ja riskeeraa oman terveytensä, jotta saisi pelastettua kanssaeläjän. Olemme joutuneet tekemään kivuliaita ratkaisuja ja sopeutumaan korona-aallon pyyhkiessä maamme ylitse. On kuitenkin aika ajatella mitä me teemme huomenna.

Tämä tilanne, jossa elämme ei ikävä kyllä ole tasa-arvoinen, mutta se on yhteinen ja meitä kaikkia koskettava.

Kaikki eivät pysty tekemään etätyötä tai hyödyntämään modernin teknologian ratkaisuja leipänsä eteen. Se on kipeä tosiasia, joka tulee hyväksyä. Virheiden hyväksyminen onkin korjaamisessa ensimmäinen askel. Hyväksyä puutteellisuus ja epätasa-arvoisuus, joka vallitsee yhteiskunnassamme. Nämä asiat ovat todellisuutta. Se ei tarkoita, että emme voisi yhdessä saavuttaa tämän opettavaisen kokemuksen jälkeen jotakin parempaa ihmisten välille. 

Huominen ja kriisin jälkeinen aika tulee kuitenkin väistämättä. Kuinka voimme oppia nykyisestä tilanteesta, jossa joudumme kaikki tinkimään haluamastamme ja olemaan etäällä toisistamme? Politiikan avulla ohjataan äänestäjien mielihaluja ja tehdään ratkaisuja, joiden painon kaikki joutuvat kantamaan. Mitään uutta, parempaa tai kestävämpää ei kyetä rakentamaan äärilaidoilta tai radikaalein ratkaisuin. Helppoihin, syytteleviin tai totuudesta irroitettuihin unelmiin ei voi rakentaa menestystä, saati tulevaisuutta. Äärilaita on tuhoava voima, joka ei tuota menestyessään muuta kuin kaaosta ja vihaa.

Tulevaisuudessa häämöttävät jälleen vaalit ja ajat, jolloin jokainen saa oikeuden tehdä valintoja tämän maan tulevaisuuden eteen. Meillä on oikeus asettaa päätöksentekijät vastuuseen ja vastuussa olevilla on velvollisuus kuunnella, mitä kansalaisilla on sanottavanaan. En haluaisi nähdä tämän viruksen tuoman koettelemuksen jälkeen, paluuta viholliskuvien muodostamiseen. En halua paluuta niihin vastakkainasettelun railoihin sekä populistisen retoriikan jännitteisiin, joita olen havainnut julkisessa keskustelussa. 

Poliittisesta keskustelusta on tullut aika ajoin myrkyllistä. Toistensa kohtaamisen sijaan sosiaalisessa mediassa keskitytään arvosteluun ja aiheen sivusta argumentointiin.  Sosiaalinen media on menettänyt merkityksensä sosiaalisen puolen. Se ei enää yhdistä ihmisiä ja tuo heitä yhdessä yhteen, vaan lähinnä huomion saa toksisuus ja negatiivisuus. 

Jokainen meistä tuntee vihaisia tunteita. Tunteet tuodaan nyt yhä helpommin sisältä näkyviin kaikille ja kohdistetaan ne muihin ihmisiin. Näin tehdään erityisesti julkisten hahmojen ja varsinkin poliitikkojen kohdalla. Tunteiden vallassa tulee sanottua typerästi ja ajattelemattomasti. Tunnepuuskan vallassa toimiminen on luonnollista ja ymmärrettävää, mutta negatiivisten tunteiden varaan ei kannata rakentaa mitään. Juuri näitä vihan sekä pettymyksen tunteita politiikan helppoheikit, eli ääriliikkeet käyttävät hyväkseen.

Yhteys kurjan taloustilanteen ja populististen puolueiden kannatuksen välillä on merkittävä. Maailma ei ole mustavalkoinen ja yksioikoinen paikka, jossa vain yhdellä liikkeellä tai puolueella olisi ratkaisun avaimet hallussaan. Todellisuus on monivärinen, yhteisöllinen ja suvaitsevainen ja sellainen, jossa parhaat tulokset saavutetaan vetämällä yhtä köyttä. Toivoisinkin siis kaikilta tämän kirjoituksen lukijoilta viisautta olla menemättä niiden mukaan, jotka antavat yksinkertaisia vastauksia vaikeisiin kysymyksiin. Syyllisten etsintä ei ole pitkässä juoksussa koskaan kantanut kauas. Tarjotaan sen sijaan ratkaisuja ja apua, jotta voimme menestyä ja nostaa Suomalaisen yhteiskunnan ylös niin inhimillisesti, kuin taloudellisesti koronakriisin aiheuttamasta alhosta.

Me pystymme parempaan. Jotta voimme tehdä ratkaisuja, on meidän kyettävä laajempaan yhteistyöhön. Mitään kestävää, saati oikeutta palvelevaa ei ole rakennettu keskitieltä poikkeaville tahoille, joiden politiikan tekemisen taito keskittyy syyllistämiseen ja virheiden kaiveluun. Haluaisin nähdä, että voimme oppia kansakuntana. Toivon että voisimme olla aikuisia toisillemme ja keskittyä tulevaisuuden haasteiden ratkaisemiseen tyhjänpäiväisen ja myrkyllisen nokittelun sijaan.

Vaikka tällaiset ihanteet eivät välttämättä koskaan toteutuisikaan, on meillä nyt enemmän kuin koskaan aikaa ajatella mitä haluamme. Minkälaisen Suomen haluamme tämän poikkeuksellisen ajan jälkeen ja kuinka järjestelmää tulee muokata, jotta siihen päästään? Onneksi näinä aikoina on mahdollisuus yhdistyä ilman fyysistä kontaktia. Kun kriisi on ohi, aloitetaan kaiken tämän jälkeen aika, jolloin ollaan sekä läsnä, että kontaktissa toisiimme.

Pauli Haahti, TYKO:n puheenjohtaja 2020