Blogi

Antakaa opiskelijoiden käydä töissä!

 

Viime aikojen opintotukiesitykset ja kannanotot ovat olleet puistattavaa luettavaa. Opintotuki kokonaan lainaksi, opintotuen kurjistaminen, löytyisikö jostakin vielä mainioita ideoita? Milla Jurvan kirjoitus opintotukiuudistuksesta oli ajankohtainen ja mainio kokoelma kannaottoja, mutta ei sisältänyt yhtään ratkaisuehdotusta. (http://blogit.kansanuutiset.fi/nurkkapoytakirja/kuolleena-syntynyt-uudistus/)

Opintotuella eläminen on käytännössä mahdotonta. Siinä missä ruoan hinta ja asumiskustannukset jatkavat kasvuaan heikkenee opintotuen ostovoima ja opiskelijan toimeentulo. Vaikka kuinka niukasti eläisi, pelkkä opintotuki ei elämiseen riitä, ellei saa tukea vanhemmilta tai nosta opintolainaa. Tai ole opiskelijoista se suurin paha susi ja käy töissä, jotka eivät vastaa omaa alaa. Nostan hattua jokaiselle, joka sinnittelee pelkällä opintotuella, minä en siihen pysty. Eikä minusta kenenkään kuulukaan siihen pystyä.

Opiskelijat ovat harvinainen ryhmä, jonka oletetaan elävän lainarahalla. Meidän pitäisi tästä huolimatta olla niitä tulevaisuuden tekijöitä, jotka innosta puhkuen pelastavat Suomen aiempien sukupolvien jäljiltä. Sen sijaan meidät ajetaan ahtaalle kaikenlaisilla rajoituksilla ja uudistuksilla, jotka eivät varmasti paranna kenenkään elinolosuhteita.

Opiskelijoille kelpaisi opintotuki, joka olisi sidottu elinkustannusideksiin ja takaisi kohtuullisen ostovoiman nyt ja tulevaisuudessa. Omaa hyvinvointiani edistäisi se, että tulorajoja nostettaisiin huomattavasti ylemmäs. Jos tulorajat ehdollistettaisiin suoritettujen opintopisteiden määrään, kenelläkään tuskin olisi valitettavaa. Sellaisten opiskelijoiden, jotka suorittavat tavoitepistemäärän (esim. 5 opintopistettä kuukaudessa) ei tässä mallissa tarvitsisi stressata tulorajoista. Tulorajoissakin pitäisi toki olla jonkinlainen katto, sillä 4000 euroa kuukaudessa tienaava opiskelija tuskin tarvitsee opintotukea, vaikka saisikin suoritettua vaaditut opintopisteet. Kuinka paljon verotuloja tällainen uudistus syö? Kuinka paljon malli luo veroeuroja ja kuinka vähän se hidastaa opiskelutahtia? Voisin tällä hetkelläkin tehdä kaupantätinä enemmän vuoroja, ellen pelkäisi loppuvuonna tikittävää takaisinmaksupommia.

Sellaista mallia ei ole olemassakaan, joka kelpaisi kaikille. Tulorajojen ehdollistaminen opintopisteiden suoritustahtiin takaisi ainakin ahkeralle opiskelijaporukalle rauhan tehdä työtä ja tuottaa niitä euroja, joilla kustantaa heikompiosaisille (esimerkiksi syrjäytyneille nuorille) mahdollisuudet kelvolliseen elämään.

Minä en puhu nyt kokoomuksen jäsenenä, en Kokoomusopiskelijana, vaan itsenäni. Olen opiskelija, joka saa kandintutkintonsa valmiiksi tavoiteajassa kolmessa vuodessa, vaikka olen nämä kuluneet kolme vuotta käynyt ahkerasti töissä, harrastanut opiskelijapolitiikkaa ja muita aktiviteetteja, tuhlannut rahojani opiskelijabileisiin ja opiskellut silti ahkerasti. Olen sitä osaa opiskelijakunnasta, joka ei näe tässä nykyisessä mallissa mitään järkeä.

Sofia Tuomola

Tampereen Kokoomusopiskelijat Tyko ry

 

 

Valmistuminen ja työura  mutta missä järjestyksessä?

 

20.9.2012

Opiskelijoista ja opiskelijuudesta on viime aikoina puhuttu lähinnä talouden kehittämisen näkökulmasta. Kuten Suomen ylioppilaskuntien liiton koulutuspoliittinen sihteeri Suvi Eriksson toteaa SYL:n verkkosivujen blogikirjoituksessaan 18.5.2012, työurien pidentäminen ja valmistumisen nopeuttaminen ovat näyttäytyneet keskeisimpinä muutostavoitteina. Puheena ovat siis olleet hallituksen selkeät tavoitteet. Millaisia sitten ovat opiskelijoiden omat tavoitteet, ja missä suhteessa ne ovat hallituksen tavoitteisiin?

Opiskelijuus alkaa jo toisen asteen koulutuksesta: silloin saadaan ensimmäinen opiskelijakortti ja mahdollisesti ensimmäinen opintotuki. Lukion tai ammattikoulun jälkeen on paineita tehdä valintoja jatkokoulutuspaikkojen suhteen, harvalle valinta on täysin yksiselitteinen. Noin 40 % uusista ylioppilaista pääsee suoraan ylioppilastutkinnon jälkeen korkeakouluun, mutta tilasto ei kerro, kuinka moni saavuttaa juuri sen paikan, jonne aikoo jäädäkin.

Hallitusohjelman mukaisesti korkeakoulujen opiskelijavalinta uudistuu vuosien 2011−2014 aikana tavoitteenaan aikaistaa korkeakouluopiskelun aloittamista. Käytännössä aloituspaikkoja avautuu entistä enemmän ensimmäistä korkeakoulututkintoaan aloittaville. Ihanteena on, että ylioppilastutkinnon jälkeen jatketaan suoraan korkeakoulututkintoon, opiskellaan täyspäiväisesti ja valmistutaan viimeistään viidessä vuodessa.

Realististisesti ajateltuna tällainen polku ei toteudu kovinkaan monella jo pelkästään muuttuvista elämäntilanteista johtuen. On tärkeää helpottaa niiden nuorten opiskelemaan pääsyä, joille opiskelusuunnitelmat ovat selvät. Kaikki ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakevat eivät uuteen hakukiintiöön kuitenkaan mahdu, ja heidän myöhempää hakuaan ei saa tehdä hankalammaksi. Sama koskee myös heitä, joille urasuunnitelmat eivät vielä kirjoitusten jälkeen ole selvillä. Mieltänsä pitää saada muuttaa.

Nämä nuoret itse asiassa aloittavat työuransa hyvin aikaisin, nimittäin välivuosinaan. Välivuosien aikana tehdyt työt parhaimmillaan viitoittavat nuorta urasuunnittelussa ja motivoivat opiskelemaan. Samat työt jatkuvat monella opiskelun ohella, kun he myöhemmin mahdollisesti aloittavat korkeakouluopiskelijoina. Kuten Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Veera Kaleva Aamulehdessä 22.8.2012 otsikoi ja kirjoittaa, työura alkaa monella jo opiskelun aikana.

Työnteko opiskelujen ohessa ja niitä ennen hyödyttää paitsi yhteiskuntaa, yrityksiä kuin nuorta itseään. Se ei sulje pois aikaista valmistumista, ja alhaiset opintotuen tulorajat tekevät pikemminkin opiskelijan arjesta hankalampaa kuin vauhdittavat valmistumista. Elämäntilanteet muuttuvat opiskeluista ja töistä riippumattomista syistä. Mikäli opiskelua halutaan ulkopuolelta tehostaa, varmin keino olisi tehdä opintokokonaisuuksista mielekkäitä, tarkoituksenmukaisia ja toimivia. Kursseille on päästävä ja eri erikoistumisopintokokonaisuudet, kuten aineenopettajan pedagogiset opinnot, integroitava muuhun opiskeluun järkevällä tavalla.

Taloudellisen tiedotustoimiston toimitusjohtaja Kari Väisänen vetoaa Helsingin Sanomissa 26.8.2012 työmarkkinoihin opiskeluaikojen lyhentämisessä: kun koulutusta vastaavaa työtä ei ole tarjolla, motivaatio nopeaan valmistumiseen ei opiskelijalla luonnollisesti ole kovin suuri. Väisäsen mukaan suomalainen koulutus on laadukasta ja työllistymiseen tähtäävää, ja työmarkkinaosapuolten olisi tultava kouluttautuneita nuoria vastaan. Samanlaista vetoomusta on tehnyt myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Lähtökohtana pitäisikin mielestäni olla kannustavan ja mahdollisuuksia avaavan ilmapiirin luominen, ei pelkästään opiskelijan oman vastuun lisääminen.

Kannustavuus työntekoon ja ahkeruudesta palkitseminen ovat ratkaisevia keinoja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn sekä taloudellisesti vakaaseen tulevaisuuteen. Näiden keinojen vaikutus on yhtä hyvä opiskelijamaailmassa, oli näkökulma sitten hallituksen tai opiskelijan. Töitä tehnyt opiskelija on kartuttanut substanssiosaamisensa lisäksi käytännön työelämätaitoja, verkostoitunut ja näin madaltanut askelmaansa siirtyä valmistumisen jälkeen varsinaiseen työelämään.

Siina Autio

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsen ja Tykon Tamy-vastaava.

 

 

Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu

9.5.2012

Olen aina pitänyt itseäni yritteliäänä opiskelijana, jolla on reippaasti motivaatiota valmistua, omassa tapauksessani yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Tentteihin tykkään valmistautua ajoissa ja halu hyviin arvosanoihin asian eteen töitä tekemällä on minulle mielekästä.

Välillä tuntuu että se ei riitä. Välillä tuntuu, että luennoitsijat ja tentaattorit tekevät opiskelijan elämästä poikkeuksellisen hankalaa.

Toinen vuosi yliopisto-opiskelua alkaa olla Tampereen yliopistossa päätöksessään, vaan myös omalle kohdalleni sattui kurssi, jonka läpipääsyyn tuntuu tarvitsevan jotain ihan muuta kuin hyvää lukutekniikkaa. Eräs oikeustieteisiin kuuluva kurssi tuntuu olevan melkoinen kompastuskivi itselleni, enkä ole suinkaan ainoa. Tätä kyseistä kurssia tentitään luennoitsijan omien sanojen mukaan ”ehkä kerran, ehkä toisen kerran, sitten ehkä kolmannella pääsee läpi”. Samainen luennoitsija on myös todennut, toivottavasti vain huumorilla, ettei hänen kurssistaan pääse läpi jos ei osaa kirjoittaa hänen nimeään oikein. Kyseisen kurssin toisella uusintakerralla hän oli päästänyt 49 uusijasta 7 läpi. En voi olla miettimättä onko tentin tekijä sadisti vai opiskelijat idiootteja.

Ja heitä on lisää.

Omassa yliopistossamme kuulopuheiden mukaan historian oppiaineessa arvosanat kirjallisista tuotoksista annetaan sattuman kaupalla vähän miten sattuu. ”Ei näitä teidän töitänne kukaan lue.” Valtio-opin ja kansainvälisen politiikan lehtorit ja muu henkilökunta olivat myös kuulleet tällaisesta leväperäisestä käytännöstä, kun heille asiasta sanottiin.

Vähän toisenlainen esimerkki Turun yliopistosta on kemian kurssin pitäjä, joka haluaa pitää kahdeksan opintopisteen kurssinsa yhtenä tenttinä ja valtava kokonaisuus ehkäisee melkoista osuutta kurssin suorittajista läpäisemästä kurssia. Pyyntöjä välitenteistä tai korvaavista suoritusmuodoista saa pyytää, turhaan.

Tampereen teknillisestä yliopistosta löytyy myös oma esimerkkinsä. Erään tapauksen kohdalla tenttituloksien saanti rekisteriin kestää, kurssia pidetään, jos pidetään eikä siitä tarvitse opiskelijoille ilmoittaa jos luentokerta peruuntuu. Tuntien sisältö on oppikirjasta taululle suoraan kopioituja esimerkkejä, joita ei tarvitse sen kummemmin avata. Siellähän se lukee. Jep jep.

Olen täysin vakuuttunut, että heitä on myös muissa yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja muualla; hullunkiilto silmissä toisten epäonnistumisella herkuttelijoita.

Missä on opiskelijan oikeusturva? Mistä tällaisia ihmisiä sikiää yliopistoon opettamaan oppiaineitaan? Vai onko tässä kysymys vain siitä, että opiskelijat ovat tyhmiä eivätkä jaksa tehdä riittävästi töitä kurssin eteen? Sen vielä ymmärrän, että toiset kurssit ovat vaikeampia kuin toiset, mutta näiden satunnaisten esimerkkien valossa oman motivaation ja opiskelutekniikan hallinta ei vain aina riitä.

Ja kyllä minä tiedän, että meissä opiskelijoissakin on varmasti välillä melkoista kestämistä.

 

Sofia Tuomola

Kirjoittaja on Tykon puheenjohtaja, joka kirjoittaa opiskeluturhautumistaan blogiin ja syyttää yhteiskuntaa hylsystään.