Mihin enää tarvitaan kotimaisia kieliä, kun kaiken voi tehdä englanniksi? Näin voisi joku kysyä tehdessään suomalaisen yliopiston kurssi-ilmoittautumisia. Nykyisen kehityksen pahimpana uhkana on, että kotimaisilla kielillä tehty tutkimus jää pian osaksi historiaa.
Tämä kehitys voi alkaa jo opiskelijan ensimmäiseltä luennolta. Paperilla tutkinto suoritetaan kotimaisella kielellä, käytännössä englanniksi. Tätä on arki yhä useammalle yliopisto-opiskelijalle. Hakija valitsee tutkinto-ohjelman, jonka kieleksi on merkitty suomi tai ruotsi, ja huomaa pian istuvansa englanninkielisillä luennoilla ja lukevansa englanninkielistä materiaalia kurssista toiseen. Etenkin tekniikan ja luonnontieteiden aloilla kotimaisilla kielillä opiskelusta on monin paikoin tullut poikkeus. Laki lupaa opetusta kotimaisilla kielillä, mutta arjessa lupaus murenee.
Yliopistolain 11 § määrää, onko yliopiston opetus- ja tutkintokieli suomi, ruotsi vai molemmat. Muita kieliä saa käyttää, mutta apulaisoikeuskanslerin mukaan niiden tehtävä on täydentää kansalliskieliä, ei korvata niitä. Kun opiskelijan tutkintokieleksi on merkitty suomi, hänen on voitava luottaa siihen, että myös opetus on suomeksi. Juuri kandidaattivaiheessa opitaan alan perusteet, joiden varaan myöhemmät opinnot ja työura rakentuvat. Jos perusteet opitaan vain englanniksi, suomalainen työelämä menettää asiantuntijoita, jotka pystyvät selittämään osaamisensa asiakkaille, kollegoille ja päättäjille omalla kielellään.
Kokoomusopiskelijat kannattaa yliopistojen kansainvälistymistä. Ikäluokkien pienentyessä osaajia on haettava myös ulkomailta, ja englannin taito on jokaiselle valmistuvalle välttämätön. Kansainvälisyys ja kotimaiset kielet eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois. Kansainvälisetkään opiskelijat eivät hyödy yliopistosta, jossa kotimaisiin kieliin ei törmää edes kieliopinnoissa, sillä vähäinenkin suomen taito avaa ovia suomalaisilla työmarkkinoilla.
Nykyinen mittapuu on liian löysä. Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifin vuonna 2024 hyväksymä suositus edellyttää vain, että tutkinto-ohjelman pakolliset opinnot ovat ”pääosin” tutkintokielellä. Käytännössä lähes puolet voi olla englanniksi. Kokoomusopiskelijat vaatii, että raja nostetaan 50 prosentista 70 prosenttiin: kotimaisella kielellä toteutettavissa kandidaattiohjelmissa vähintään 70 prosenttia pakollisista opinnoista on voitava suorittaa suomeksi tai ruotsiksi. Rajan on koskettava myös oppimateriaaleja, sillä suomeksi luennoitu kurssi, jonka diat ovat englanniksi, on suomenkielinen vain tilastoissa. Unifin on päivitettävä suosituksensa ja yliopistojen kirjattava raja opetussuunnitelmiinsa. Englannille jää yhä tilaa, mutta tutkintokieli tarkoittaa jälleen sitä, mitä se lupaa.