Opiskellakseen tutkintoa yliopistossa on Suomessa kuuluttava ylioppilaskuntaan. Ylioppilaskuntien lakisääteisiä tehtäviä ovat kriittisten kansalaisten kasvattaminen ja opiskelijaedustajien nimittäminen yliopiston hallintoelimiin. Todellisuudessa ylioppilaskuntien toiminta rönsyilee poliittiseen aktiivisuuteen ja edunvalvonnaksi maalattuun ideologiseen toimintaan. Ylioppilaskunnat toimivat suurimmilta osin samaan tapaan kuin aatteelliset yhdistykset ja ottavat muun muassa laajasti kantaa päivänpoliittisiin asioihin sekä ajavat tavoitteita, joilla ei ole mitään tekemistä opiskelijoiden edunvalvonnan kanssa.
Perusteita ylioppilaskuntien pakolliselle jäsenyydelle ei ole ollut ammattikorkeakouluopiskelijoiden tultua YTHS:n palveluiden piiriin ja korkeakouluopiskelijoiden terveydenhuoltomaksujen siirryttyä ylioppilaskunnilta Kelan hoidettavaksi. Ainoa konkreettinen ylioppilaskuntien lakisääteinen tehtävä, opiskelijaedustajien nimeäminen yliopistojen hallintoelimiin, on korvattavissa suoravaaleilla, kuten Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa aiemmin tehtiin.
“Yliopistotutkinto on yksi merkittävimmistä tavoista toteuttaa mahdollisuuksien tasa-arvoa Suomessa. Tutkinto mahdollistaa sosioekonomisen aseman parantamisen omien kykyjensä ja oman ahkeruutensa avulla. Ei ole oikein, että tämän mahdollisuuden käyttäminen edellyttää aatteellisen yhdistyksen tavoin toimivaan ylioppilaskuntaan kuulumista.. Suomen perustuslaki turvaa mielipiteenvapauden kaikille kansalaisille. Tämän tulisi toteutua myös yliopisto-opiskelijoiden kohdalla. Kenenkään ei tulisi joutua kuulumaan yhteisöön, joka ajaa hänen vakaumuksensa vastaisia asioita”, jyrähtää Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja Henriina Rantala.
Ylioppilaskuntien toiminta on osaltaan herättänyt tyytymättömyyttä ja turhautumista, mikä on osoitus pakkojäsenyyden toimimattomuudesta. Syksyisin käytävien edustajistovaalien äänestysprosentit ovat kuitenkin huomattavan alhaisia – vain noin 20-30 prosenttia opiskelijoista käyttää ääntään näissä korkeakouludemokratian kannalta merkittävissä vaaleissa. Lisäksi ylioppilaskuntien jäsenmaksuja on korotettu vuosi vuodelta, kun vastuutonta taloudenpitoa on koitettu epätoivoisesti paikata vierailemalla toistuvasti opiskelijoiden ennestään kevyillä lompakoilla. Ja vastuuttomuus näkyy, sillä joissain ylioppilaskunnissa jäsenmaksua ollaan valmiina nostamaan paikkaamaan opiskelijoista riippumattomia toimintatalouden puutteita.
“Vapaaehtoinen jäsenyys antaisi ylioppilaskunnille tilaisuuden vahvistaa omaa merkitystään ja osoittaa voivansa toimia tehokkaasti ja opiskelijalähtöisesti myös ilman pakkoa. Toiminnan on oltava sellaista, jonka suuri määrä opiskelijoita voi aidosti allekirjoittaa ja josta he ovat valmiita maksamaan: toimintaa, joka edistää entistä paremmin opiskelijoiden etua ja sujuvampaa arkea, ei maailman pelastamista. Ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnissa pakkojäsenyyttä ei ole. Heillä asiat, kuten jäsenedut, joista opiskelijat oikeasti saavat jäsenmaksuilleen vastinetta, on nostettu korkeammalle prioriteetille.”, huomauttaa Kokoomusopiskelijoiden varapuheenjohtaja Emilia Junnila.
Kokoomusopiskelijat peräänkuuluttaa valinnanvapautta ja perusoikeuksien kunnioittamista. Pakkojäsenyyttä on pitkään puolustettu sen perinteikkyyden vuoksi, mutta kuten huomata saattaa, perinteiden ylläpitäminen vain ylläpitämisen ilosta ei ole syvällistä tarkastelua kestävä argumentti. Rattaat pyörivät nyt, sillä opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistui hiljattain selvitys ylioppilaskuntien jäsenyyttä koskien. Pakkojäsenyys kuuluu historiaan!
Lisätietoja:
Henriina Rantala, Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja
[email protected]
044 350 1507