Helsingin Sanomat uutisoi tänään puolueiden opintorahalupauksista. Vihreät ja vasemmistoliitto ovat jo aiemmin kertoneet kannattavansa 100 euron korotusta opintorahaan. Nyt myös SDP on lähtenyt mukaan remmiin, ja toimeentulolupaukset ovat jälleen nousseet uutisotsikoihin.
Minä olen elänyt opintorahalla ja opintolainaakin on kertynyt velaksi jonkin verran. Vanhempani eivät ole koskaan kustantaneet elämistäni, vaan lisäsentit on katettu työtä tekemällä. Uutta talvitakkia ei voinut ostaa noin vaan ja makaronia kului paljon. Tiesin kuitenkin, että tilanne ei kestä loputtomiin ja opiskelijayksiö Koillis-Helsingissä on väliaikainen ratkaisu.
Opiskelijoiden sosiaaliturva on aihe, jossa oikeisto- ja vasemmistopuolueiden välille on syntynyt hyvä-paha-asetelma. Pahat oikeistopuolueet leikkaavat ja hyvät vasemmistopuolueet lupaavat lisää. Sipilän hallituskauden aikana tehdyt säästötoimet ovat omiaan ruokkimaan tätä kahtiajaottelua ja kokoomus kantaa edelleen suurta taakkaa tehdyistä päätöksistä.
Palataan kuitenkin vielä hetkeksi vuoteen 2019. Talous oltiin saatu kasvuun ja työllisyysaste nousuun. Hallitus oli tehnyt myös hyvinkin vaikeita leikkauksia ja vasemmistopuolueet huusivat äänensä käheiksi erilaisia toimeentulolupauksia. Opintoraha sai myös osansa näistä ja lupaukset lisäsatasista lentelivät ilmassa. Nyt jos katsotte kukkaronne pohjaa, voitte nähdä 16 euron indeksikorotuksen. Toimeentulolupaukset lässähtivät kasaan ja vasemmistopuolueet sormet ristissä toivovat, ettei kukaan muistaisi.
Ei hätää, me muistamme.
Jos tässä hallituksen ennätystahtisessa velkarallissa luvattuja opintorahan korotuksia ei tullut, ei niitä ole tulevaisuudessakaan tulossa. Kuluneen hallituskauden velanoton jälkeen olemme tilanteessa, jossa jaossa on lähinnä niukkuutta ja priorisointeja pakko tehdä. Opiskelijoiden toimeentuloa ei tule heikentää, mutta lisäeurojakaan en uskalla luvata, sillä se olisi vastuutonta. Kyse ei ole siitä, ettenkö opintorahaan korotuksia haluaisi, mutta tiedän sen olevan lähes mahdotonta.
Monesti kun nämä ajatukset kerron ääneen, huudetaan vasemmalta, että kyse on arvovalinnoista. Selkeästi tämä hallitus on arvovalintansa tehnyt: tulevilta sukupolvilta leikkaavan velkarahan holtittoman jakamisen keskellä opiskelijat jätettiin yksin. Miksi tämä kerta olisi erilainen?
Vaikka olen itsekin opiskelija, en aio luvata teille huimia toimeentulon parannuksia. Ylimääräisiä senttejä valtion kassassa ei yksinkertaisesti ole ja suuret lupaukset maksetaan takaisin tulevaisuudessa veronkorotuksilla, lisävelalla tai leikkauksilla.
Mieluummin olen selkä suorana rehellinen kuin teen tyhjiä lupauksia. Se on minun arvovalintani.
Nea Nättinen, puheenjohtaja
Eduskuntavaaliehdokas, Helsingin vaalipiiri (144)