(Julkaistu Turun Ylioppilaslehdessä 30.11.2013)
Ylioppilaskuntien edustajistovaalit ovat taas täällä. Joka vaalien alla erilaiset ”sitoutumattomiksi” itseään kutsuvat ryhmittymät yrittävät uskotella edustavansa jonkinlaista puhdasta ja viatonta vaihtoehtoa ”likaisille” puoluepoliittisille ehdokaslistoille.
Sitoutumattomat toimivat tiedekunnan tai harrastusjärjestön nimen takana yrittäen samalla omia listan ehdokkaat alansa ”edunvalvojiksi”. Samalla he unohtavat mainita, että puoluelistoilta löytyy paitsi opiskelijoita kaikista tiedekunnista, myös puolueeseen kuulumattomia sitoutumattomia ehdokkaita. Edustajistossa päätettävät asiat kun useimmiten koskettavat koko opiskelijayhteisöä.
Usein kaverin houkuttelun, lahjonnan tai kiristyksen jälkeen kuitenkin äänestetään ”sitä hyvää frendiä tiedekuntalistalla” tietämättä yhtään minkälaiselle politiikalle äänensä antaa. Frendille annettu ääni menee kuitenkin myös koko listan hyväksi. Näin ollen oman ehdokkaan ääni saattaa auttaa täysin vastakkaisia arvoja kannattavan ehdokkaan valituksi.
Sitoutumattomuuden savuverhon suojissa häärääjät yrittävät perustella olemassaoloaan sillä, ettei puoluepolitiikka muka kuulu ylioppilaskuntaan. Ajatellaan, että ylioppilaskunta on muusta yhteiskunnasta erillinen saareke, jossa maailmankatsomuksella ei olisi merkitystä. Heille ylioppilaskunta on kuin hiekkalaatikko, jossa voidaan pakkojäsenyyden suojissa puuhastella opiskelijoiden jäsenmaksurahoilla kaikkea kivaa.
Poliittiset listat sen sijaan kertovat arvonsa ja tavoitteensa avoimesti. Niistä politiikassa on lopulta kyse, ei siitä, mitä alaa sattuu opiskelemaan. Jokainen puoluelistalle ehdolle lähtenyt on käynyt läpi omia arvojaan suhteessa listan edustamiin arvoihin, joten äänestäjä tietää, mitä saa. Kannustan äänestäjiä pohtimaan, haluatko äänestää sokkona, vai arvojasi parhaiten edustavaa ehdokaslistaa.
Mikko Pousi,
VTK,
poliittisen historian opiskelija,
Kokoomusopiskelijoiden liittohallituksen jäsen