Saksassa on vaihtunut valta ja EU etsii Brexitin ja koronan jälkeistä suuntaansa. Oman lisänsä tähän tuo Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Suomen, Ruotsin, Tanskan, Itävallan ja Hollannin kanssa perinteisesti talouskuria kannattava Saksa on siirtymässä kohti federalistisempaa ajattelua fiskaalisessa mielessä yhdessä Ranskan ja Etelä-Euroopan kanssa. Tämä on äärimmäisen huono asia. Suomen tulee olla hereillä ja torjua tällainen kehitys alkuunsa.
Suomi (ja muut jäsenmaat) eivät liittyneet yhteisvelkaa ajavaan tai hyväksyvään unioniin. Yhteisvelan hyödyntäminen tehokkaammin valvotussa liittovaltiossa olisi ymmärrettävää, mutta me emme ole EU:n liittovaltiossa. Olemme Euroopan unionissa. Yhteisvelkakehitys tulisi täten aloittaa vasta liittovaltion muodostamisen jälkeen, ei ennen. Liittovaltio myös ilmiselvästi olisi fundamentaalinen suunnanmuutos EU:n olemuksessa, johonka liittyminen vastikään vaatisi perussopimusten muuttamista ja uuden kansanäänestyksen.
Toisin kuin julkisessa keskustelussa usein kuulee väitettävän, ei liittovaltiokehityksen vastustaminen ja talouskurin vaatiminen ole mitään impivaaralaista oikeistopopulismia tai EU-vastaisuutta. Sen sijaan se on EU:n nykyisten taloutta säätelevien sopimusten noudattamisen vaatimista, jota jokaisen EU-myönteisen oikeistolaisen olisi syytä peräänkuuluttaa.
Sopimuksen Euroopan unionin toiminnasta 125 artiklan mukaan unionissa vallitsee “no bailout” -periaate. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jäsenvaltio ei voi ottaa kontilleen toisen jäsenvaltion velkoja. Tosin, tämä ei estä toista jäsenvaltiota myöntämästä lainaa toiselle jäsenvaltiolle. Myös lainojen uudelleenjärjestely on sallittua tämän säännöksen sisällä (Euroopan Parlamentti, n.d.). Artikla 310:n mukaan EU:n budjetissa tulojen ja menojen on oltava tasapainossa (Eur-Lex, 310). Lisäksi Vakaus- ja kasvusopimuksessa on määritelty, ettei valtion velkasuhde bruttokansantuotteeseen saisi olla yli 60 % (VM).
Federalistien yleinen argumentti on, etteivät liittovaltio ja talouskuri ole toistensa vastakohtia, vaan ne voidaan toteuttaa yhdessä, kuten Yhdysvalloissa. Tämä on toki totta juridisesti, mutta argumentti ei päde, jos sitä tarkastellaan poliittisten reaaliteettien näkökulmasta. Kuten aiemmin totesimme, EU:lla on jo hyvät talouskurin turvaavat sopimukset. Liittovaltiota ei siis tarvita turvaamaan talouskuria. Käytännössä EU:n liittovaltiokehitys tarkoittaa näistä sopimuksista liukenemista kohti yhteisvelallista ja verotusoikeudellista fiskaaliunionia. Vuoden 2021 elpymisväline, elpymisvälineen mahdollistama verotusoikeus, sosiaalirahasto, energiapaketti ja ylivelkaiset jäsenmaat ovat jo itsessään osoitus siitä, että liittovaltiokehitys kulkee suuntaan, jossa talouskurista ei tulla pitämään kiinni. Tästä on syytä olla huolissaan ja Suomen tehtävä omassa EU-politiikassaan on vastustaa tällaista kehitystä.
Kansainvälisten uutislähteiden mukaan EU:n neuvottelupöydässä on kehitteillä uusi yhteinen tukipaketti, jonka tarkoituksena on nopeuttaa irtautumista fossiilisesta energiantuotannosta ja etenkin riippuvuutta Venäjän energiasta. Paketin on tarkoitus myös edistää jäsenmaiden puolustusmenojen kasvattamista. Paketti voisi muistuttaa luonteeltaan kesän 2020 elvytyspakettia, jota luonnehdittiin kertaluonteisena. Toisin näyttäisi käyvän. No bailout-periaatteesta huolimatta EU:lta näyttää säännöllisesti tulevan jonkinlainen tukipaketti, jonka nimi vain muuttuu.
Esimerkiksi Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju on luonnehtinut suunniteltua elvytyspakettia ongelmalliseksi. Hän lähtökohtaisesti pitää yhteistä velanottoa puolustusmenojen kasvattamiseksi hyvänä, mutta toisin näkee energiasektorin rahoituksen ongelmallisena sekä painottaa, että normaalia suhdannevaihtelua ei saa kompensoida. Energian hinnassa on erityisen haastavaa erottaa sodan vaikutukset normaalista suhdannetilanteesta. Esimerkiksi tilanne, jossa Suomi kustantaisi Italian kaasulaskut olisi huono (Harju, 2022). Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ei tule käyttää keppihevosena siirtymällä kohti fiskaaliunionia.
Vaadimme, että EU-vaikuttamisessaan Suomi pitää kiinni talouskurista, suojelee kansallista budjettivaltaa ja vastustaa yhteisvelkaa.
Lisätietoja:
Lotta Aarto (puheenjohtaja, KansY)
Elsa Jokinen (poliittisen sisällön vastaava, KansY)
Alli Holvikari (poliittisen sisällön vastaava, KansY)
Pyry Peltonen (poliittisen sisällön vastaava, KansY)
Santeri Javio (poliittisen sisällön vastaava, Tyko)