Sananvapaus on yksi keskeisimmistä liberaalidemokratian arvoista. Se on vapaan median ja kansalaisyhteiskunnan perusta. Näemme autoritaarisista maista kuten Kiinasta, Valko-Venäjästä, Venäjästä, Pohjois- Koreasta tai Turkista, mitä tarkoittaa, kun sananvapautta ei ole tai sitä pyritään rajoittamaan. Meillä on myös omasta maastamme historiassa synkkä vaihe, kun YYA-sopimuksen aikana naapurissa olevaa kommunistidiktatuuria ei saanut kritisoida. Onneksi olemme menneet sen osalta eteenpäin. Suomi on kaikissa mittauksissa maailman ehdotonta eliittiä sananvapaudessa. Se ei kuitenkaan tarkoita asioiden olevan täydellisesti.
Missä tahansa diktatuurissa saa puhua mukavia. Sananvapauden ydin on juuri siinä, että myös epämukavia asioita saa sanoa ääneen. Länsimaissa trendaa tällä hetkellä termi vihapuhe, jolla pyritään kuvaamaan retoriikkaa, jota jotkut pitävät vihaa lietsovana. Vihapuhe on kuitenkin käsitteenä erittäin epämääräinen sekä poliittinen ja juuri siksi sitä ei tule lisätä lainsäädäntöön. Koska kaikki tulkitsevat vihapuheen eri tavalla, avaa sen kriminalisointi mahdollisuuden sananvapauden rajoittamiselle. Sananvapautta tulee aina ajatella pahimman mahdollisen skenaarion kautta. Mitä, jos joku päivä vasemmistolainen talouspuhe tulkitaan luokkavihaksi ja siten rangaistavaksi vihapuheeksi? Tai abortin kannattaminen lahtaripuheeksi? Moniko vihapuheesta nyt valittava taho tällöin seisoisi itse ajamiensa vihapuhelakien takana.
Tällä hetkellä merkittävin sananvapautta rajoittava laki on pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Sen alkuperäinen tarkoitus holokaustin jälkeisessä Euroopassa on ollut hyvä: välttää kansanmurhat ja sellaiseen yllyttäminen. Väkivaltaan ja karmeisiin rikoksiin yllyttäminen tulee ehdottomasti olla edelleen kiellettyä. Pykälässä on kuitenkin omat ongelmansa. Kansanryhmän määrittely esimerkiksi uskonnon kautta on hivenen veteen piirretty viiva. Voidaanko vaikka kristittyjä tai muslimeja aidosti pitää kansanryhmänä? On myös poliittisesti kyseenalaista homogenisoida kokonainen kansanryhmä yhden äänen kannattajaksi. Myös kiihottaminen on varsin ongelmallinen käsite. Jonkun mielestä maahanmuuton ongelmista puhuminen tilastoihin viittaamalla esimerkiksi tiettyjen lähtömaiden perusteella täyttää kiihottamisen kriteerit, toisen mielestä raamatun siteeraaminen. Voidaanko näitä aidosti kuitenkaan kutsua kiihottamiseksi? Nykyistä kiihottaminen kansanryhmää vastaan pykälää olisi selkeytettävä. Tällaisenaan se on
epäselvä ja avaa potentiaalin mielivaltaiselle sananvapauden rajoittamiselle, sillä siihen syyllistymisestä ei voi aina etukäteen olla varma.
Vihapuheen kriminalisointia kannattavat puhuvat usein siitä, että vihapuhe ei ole sananvapautta, koska se ”sulkee ihmisiä pelon kautta ulos keskustelusta ”. Tämä on varmasti osittain totta ja sen takia itse ainakin olen asiallisen keskustelun ystävä. Asiallinen ja faktapohjainen keskustelu on erittäin toivottava ja kannatettava asia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että epämiellyttävän ja asiattoman puheen tulisi olla laitonta. Tätä vihapuhepoliisit eivät usein sisäistä. On eri asia kannattaa asiallista keskustelua ja olla osallistumatta keskusteluun, jonka kokee asiattomaksi kuin kriminalisoida tällainen keskustelu.
Jokin aika sitten saimme kuulla EU:ssa olevasta hankkeesta, jonka tavoitteena on lisätä vihapuhe EU-rikosten listalle. Tätä on vahvasti tukenut myös Kokoomuksen oma europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen. Tämän puolesta myös Kokoomus äänesti eduskunnassa. Jo aiemmin mainituista syistä tällaista ei voi kannattaa kansallisella, saatika EU-tasolla. Rikosoikeudellinen yhteistyö on EU- tasolla alkanut terrorismin ja muiden vakavien rikosten ehkäisemisestä. Aika kauas on tultu, jos EU ulottaa rikosoikeudellisen sääntelyn koskemaan sananvapauden piirissä olevia asioita. Myös EU:n itsensä kannalta tämä on kyseenalaista. EU on itse, ja täysin oikein, kritisoinut Unkaria ja Puolaa sananvapauden kaventamisesta. Nyt se kuitenkin on itse lähtemässä tälle tielle. Tämä on myös EU:n subsidiariteettiperiaatteen näkökulmasta ongelmallista. Moniko suomalainen todella haluaa, että joku byrokraatti Brysselissä päättää suomalaisten sananvapaudesta? Muistuttaisin, että Kokoomus on aina ollut vapauspuolue ja pidän outona, että Kokoomuksen europarlamentaarikko ja eduskuntaryhmä ovat lähteneet tällaiselle sananvapautta rajoittavalle linjalle.
Muistetaan puolustaa demokratian ja vapaan yhteiskunnan kivijalkaa eli sananvapautta.
Santeri Javio
Tampereen Kokoomusopiskelijoiden politiikkavastaava 2022