Kuntavaaleissa on liikaa ehdokkaita
Sunnuntain äänestysprosentti (55,1) oli matalin kuntavaaleissa 76 vuoteen. Tuloksen taustalla on toki monta tekijää, joista kesän, Suomen EM-avausvoiton ja koronan vaikutusta ei voi väheksyä. Suuressa kuvassa 2021 kuntavaalit eivät ole kuitenkaan poikkeus. Äänestysprosentit Suomen vaaleissa ovat esimerkiksi Ruotsiin verrattuna noin kymmenen prosenttiyksikköä jäljessä. Vaikka jokainen äänestäjä on yksilö, näin laajamittainen ja säännönmukainen äänestyslaiskuus kertoo ongelmasta itse järjestelmässä.
Yksi syy sille, miksi kynnys äänestää on naapurimaassamme matalampi, on listavaali. Koska äänestyspäätöksen saavuttamiseksi riittää pelkkä puolue, eikä ehdokkaista tarvitse etsiä omaa suosikkia, valinta on vähemmän vaativa. D’Hondtin suhteellinen vaalitapa on toisaalta toimiva, koska päättäjien tulee ansaita kansalaisten luottamus myös yksilötasolla ja ehdokaskohtaiset kampanjat tuovat politiikan lähelle ihmistä.
Se, että vaihtoehtoja on hyvä olla samassa vaalipiirissä saman puolueen sisällä, ei oikeuta nykyistä ylipaisunutta ehdokasmäärää. Esimerkiksi eduskuntavaaleissa puolue voi asettaa vaalipiirissä niin monta ehdokasta, kuin piiristä valitan kansanedustajia. Se on loogista, koska jonkun puolueen saadessa kaikki äänet kaikki sen ehdokkaat tulisivat valituiksi. Myös kuntavaaleissa valtuuston koko tulisi olla katto ehdokaslistan koolle. Kuntavaaleissa kukin puolue saa nimetä puolitoista kertaa listan koon verran ehdokkaita. Valtuustojen koot ovat suurimmillaan Helsingissä 85, Espoossa 75 sekä Tampereella, Vantaalla, Oulussa, Turussa ja Jyväskylässä 67. Listojen tai valitsijayhdistysten lukumäärää ei luonnollisesti tulisi rajoittaa, koska ehdolle asettuminen on demokraattinen perusoikeus.
Sadasta ehdokkaasta valitseminen on tunnolliselle äänestäjälle puuduttavaa ja vähemmän motivoituneelle suo, johon ei halua astua. Suuret listat asettavat lisäksi puolueet hankalaan asemaan. Listat saadaan yleensä täyteen vain suurimmissa kaupungeissa, joten jokainen ehdokas on vaalituloksessa hyödyksi. Suuri osa ajasta, jonka puolueet ja muut vaaleihin osallistuvat ryhmittymät voisivat käyttää arvojensa esiin tuomiseen ja äänestäjien tavoittamiseen, menee ehdokkaiden etsimiseen. Siinä, missä puolueet voivat muissa vaaleissa tarkoin harkita, kenelle antavat mandaatin edustaa arvojaan, kuntavaaleissa ”kuka tahansa” kelpaa, eikä ehdokkaiden taustoista voida varmistua sen perusteellisemmin kuin mitä he itse kertovat. Aina kuntavaalien alla nouseekin kohuja ehdokkaista, jotka eivät ole selvästi perillä puolueensa linjasta, ja vaalien jälkeen valtuutetuista, jotka demokratian kannalta ongelmallisesti vaihtavat ryhmää.
Annetaan puolueille mahdollisuus keskittyä olennaiseen, nimittää motivoituneempia ja osaavampia ehdokkaita sekä äänestäjille valita pienemmästä määrästä vaihtoehtoja. Rajataan kuntavaalien ehdokaslistojen kokoa sekä lisätään niiden arvokkuutta ja toivottavasti äänestysprosenttia.
Lisätietoja:
Eero Heikkilä, varapuheenjohtaja
[email protected]