Suomen perustuslaillinen järjestys on aina toisinaan koetuksella. Tämä pitää paikkansa erityisesti yhteiskunnallisten mullistusten tai kriisien aikana. Koronakriisi osoitti haasteita ja jopa puutteita perusoikeusjärjestelmän noudattamiskyvyssä. Samalla kun tarvittavia toimenpiteitä tehtiin, jäi riittävä ihmis- ja perusoikeuksien punninta vähäiselle tai unohtui kokonaan. Myös avoimuus arvona siirtyi nopeasti taka-alalle. Nyt uusimpana perustuslain uhkana on perustuslakia tulkitsevan perustuslakivaliokunnan asema. Ensisilmäyksellä hieman puisevalta kuulostava asia on oikeusvaltiomme ytimessä, joten pyydän lukijalta kärsivällisyyttä.
Suomessa lainsäädännön perustuslainmukaisuuden valvonta tapahtuu käytännössä ainoastaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan kautta. Perustuslakivaliokunta antaa lausuntoja eduskunnan tekeillä olevan lainsäädännön suhteesta perustuslakiin. Nämä lausunnot sitovat sekä valtioneuvostoa että muita valiokuntia. Muita esteitä ei järjestelmässämme ole sellaisen lain säätämiselle tai kansainväliseen sopimukseen sitoutumiselle, joka on perustuslain vastainen. Joitain jälkikäteisen kontrollin mahdollisuuksia on, mutta ne ovat osin heikkoja ja erityisesti hitaita.
Perustuslakivaliokunnan lausuntojen noudattaminen on siis välttämätöntä ja oikeusvaltiomme kannalta äärimmäisen kriittistä. Suuri valiokunta on kuitenkin päätöksessään 12.6.2020 SuVL 6 / 2020 antanut lausunnon joka ohittaa ja on eri mieltä perustuslakivaliokunnan esittämien huomioiden kanssa, vaikka tämän ei pitäisi olla mahdollista.
Lausunnossa oli kyse paljon uutisissa olleesta EU:ssa toteutettavasta 750 miljardin tukipaketin neuvotteluista. Asian pihvi on se, että perustuslakivaliokunta esitti lausunnossaan PeVL 16 / 2020 perustuslaillisia ongelmia tästä uudesta EU-tason rahoitusmekanismista. Lausunnon perustuslaillisten ongelmien kiteyttäminen ilman, että tärkeitä yksityiskohtia jää mainitsematta on haastavaa, mutta yritän parhaani: Perustuslain kanssa yhteensopimatonta oli ainakin se, että EU-perussopimuksien tavanomainen ja aiempi tulkinta eivät mahdollista suunnitteilla olevaa rahoituspakettia. Lisäksi pakettiin sitoutuessaan Suomen kykyä määrätä omasta budjetistaan ei voida varmistaa, sillä annettavien lainojen takausvastuilla ei olisi ylärajaa. Vielä yhtenä ongelmana nähtiin suora tuki joka ei ole velkamuotoinen (250 miljardin euron osuus 750 miljardista eurosta). Perustuslakivaliokunta totesi, että komission ehdotusta sellaisenaan ei ainakaan voida edistää tai hyväksyä.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon linjaukset siis sitovat muita valiokuntia. Valiokunnilla tai hallituksella ei ole mahdollisuutta olla perustuslainmukaisuudesta ”eri mieltä” perustuslakivaliokunnan kanssa. Nyt valitettavasti vaikuttaa juuri siltä, että suuri valiokunta totesi lausunnossaan perustuslakivaliokunnan lausunnon kanssa ristiriitaisia väitteitä.
Esimerkiksi suuri valiokunta toteaa perustuslakivaliokunnan lausuntoon budjettisuvereniteetista, että ”Suuri valiokunta ymmärtää asian periaatteellisen merkityksen, mutta huomauttaa, että keskeisten jäsenvaltioiden vetäytyminen velvollisuuksistaan tai suorituskyvyttömyys on äärimmäisen epätodennäköinen ja unionin jatkuvalle olemassaololle katastrofaalinen tapahtuma, jonka arviointi ei ole tavanomaisen riskien arvioinnin kriteerein mahdollista.” Selkeämmin sanottuna SuV on siis sitä mieltä, että nyt ei vaaranneta Suomen budjettisuvereniteettiä, sillä vastuiden kasvamindn vaatisi EU:n talouden romahtamisen. Sillä, kuka on asiassa jonkin objektiivisen mittarin mukaan “oikeassa”, ei nyt ole kuitenkaan mitään merkitystä. Kansainvälisten sitoumuksien, johon Suomi aikoo sitoutua tai säädettävän lainsäädännön perustuslainmukaisuutta tulkitsee perustuslakivaliokunta, ei kukaan muu.
Perustuslakivaliokunnan lausunnot ja mietinnöt eivät ole mielipideasioita, eikä suuri valiokunta voi korvata perustuslakivaliokunnan kantoja omillaan. Perustuslakivaliokunnan mielipiteistä ei tarvitse pitää. Riittää että niitä noudattaa. Jos perustuslakivaliokunnasta tehdään merkityksetön, se tarkoittaa sitä, että perustuslakimme noudattamisen valvonta rampautuu olennaisesti.
Oikeusvaltion kyky säilyä hengissä ja voimissaan mitataan nimenomaan niinä hetkinä, kun kiireen keskellä olemme valmiita tekemään nopeita ratkaisuja, jotka ovat kuitenkin ongelmallisia tai mahdottomia perustuslain kannalta. Poliitikkojen puolueesta riippumatta ei pitäisi olla valmiita tekemään vaihtokauppaa oikeusvaltion ja poliittisesti otollisen päätöksenteon välillä. Perustuslakivaliokunnan lausunnosta on hyvä muistaa se, että suuren valiokunnan sooloilusta huolimatta perustuslakivaliokunnan lausunto yhä sitoo valtioneuvostoa kun maamme hallitus neuvottelee EU:ssa tästä paketista. Toivottavasti myös valtioneuvosto muistaa tämän.