Toisen asteen tasa-arvo ratkaistaan uusilla keinoilla


Tänään pidetään mielenosoitus maksuttomasta toisesta asteesta. Lukiolaiset ja ammattiin opiskelevat kokoontuvat osoittamaan mieltä kansalaisaloitteen epämääräisen kaatumisen johdosta. Kansalaisaloitteeseen kerättiin vaadittavat yli 50 000 nimeä, mutta teknisen muotoseikan vuoksi sivistysvaliokunta päätyi hylkäämään aloitteen.
Mielenosoitus on paikallaan. Nuorten halukkuutta tehdä muutosta maailmaan ja vaikuttaa pitää vahvistaa kaikin keinoin. Aloitteen pysähtyminen byrokraattiseen prosessiin on kaikkea muuta kuin inspiroiva esimerkki nuorten vaikutusmahdollisuuksista yhteiskunnassa.
Lannistua ei kuitenkaan saa. Minä uskon siihen, että yhteiskuntaan voi vaikuttaa, vaikka välillä tuleekin takapakkia. Epätoivoon ei saa vaipua, tappiomieliala on jätettävä pois. Nuorten ääni on saatava kuuluville, tulevaisuus tarvitsee sitä. Eduskunta- ja EU-vaalit ovat tulossa, nyt jos koskaan voi ja pitää vaikuttaa äänestämällä fiksuja nuoria päätöksenteon ytimeen.

Toisen asteen tasa-arvo järkevästi ja vastuullisesti

Vaikuttaa pitää kuitenkin järkevästi ja vastuullisesti. Siksi minusta on tärkeää sloganien ja yksinkertaistuksien sijaan miettiä aidosti sitä pihviä, joka maksuttoman toisen asteen aloitteessa on keskiössä: miten lisäämme toisen asteen opiskelijoiden mahdollisuuksia opiskella riippumatta perheen sosioekonomisesta asemasta?
Tällä hetkellä keskustelua valtaa yksinkertainen ratkaisu: kaikille opiskelijoille kustannetaan oppimateriaalit. Valtio kustantaa jokaiselle kirjat, jotta kenenkään ei itse tarvitse niitä hankkia. Ratkaisuehdotuksiksi on vaadittu sosiaalitukien kasvattamista kattamaan nämä kustannukset.
Tämä ei ikävä kyllä ole kestävä ratkaisu. Jos oppimateriaalimarkkinoille luodaan monopolistinen kilpailuasetelma, jotka rahoitetaan valtion tukemana, vahvistamme samoja ongelmia, jotka ovat nyt jo nähtävissä. Kustantajat saavat valtiosta raha-automaatin, joka tekee suoran tulonsiirron kustantajien taskuihin.
Meidän on myös pidettävä mielessä tulevaisuutemme. Kestävä valtiontalous on ystävämme tulevaisuudessa. Jos kohdennamme resursseja huolimattomasti, joudumme tulevaisuudessa maksamaan päätöksistämme. Lisäämällä resursseja oppimateriaalikustannuksiin joudumme joko sopeuttamaan muita valtion menoja, jolloin heikennämme yhteiskunnan palveluita muualta, korottamaan veroja, jolloin hidastamme talouden kasvua ja kehitystä, mikä puree meitä tulevaisuudessa nilkoille tai ottamaan lisävelkaa kasvavaan pottiin, jonka meidän sukupolvi joutuu aikanaan maksamaan pois.
Se on selvää, että kenenkään opinnot eivät saa jäädä siitä kiinni, että itsellä tai perheellä ei ole varaa hankkia oppimateriaaleja. Kävin itse lukioni pitkälti käytetyillä, pari vuotta vanhoilla painoksilla, joten tiedän kyllä mistä puhun. Emme voi kuitenkaan korjata tätäkään asiaa yksinkertaisilla ratkaisuilla. Meidän on tehtävä asioita uudella tavalla ja fiksusti.

Lisätään yhteiskäyttöä ja materiaalien avoimuutta

Ratkaisuehdotuksia tilanteen korjaamiseksi on olemassa useita, jotka eivät vaadi uusia sosiaalitukihimmeleitä. Toisen asteen tulisi ottaa mallia korkeakouluista.
Suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä ei tarvitse ostaa jokaista kurssikirjaa itse. Avainasemassa on toimiva kirjastojärjestelmä ja tiedeyhteisön avoimet käytänteet esimerkiksi tutkimusartikkelien osalta. Toisella asteella olisi ensisijaista siirtyä oppimisympäristöjen osalta sähköisiksi ja oppimateriaalien tulisi olla avoimen lähdekoodin alla. Olennaista on myös siirtyä aineettomiin oppimateriaaleihin, jotka ovat saatavilla kaikille, sillä painokustannusten vähentyessä tehokas resurssien käyttö on mahdollista.
Sähköiset materiaalit tarvitsevat laitteet, mikä muodostuu myös nykyisellään toisella asteella ongelmaksi. Lukion alussa on usein hankittava itse tietokoneet, joiden tulee täyttää tietyt vaatimukset. Parturi-kampaajat ja datanomit joutuvat hankkimaan omat työvälineensä. Tällainen saattaa muodostua kohtuuttomaksi vähävaraisten perheiden opiskelijoille.
Resurssit voidaan kohdentaa viisaasti, jos oppilaitoksille hankitaan mahdollisimman laajalla yhteishankinnalla laitteita. Hankinnassa tulisi kiinnittää huomiota laatuun: ei tulisi hankkia marketin uusimpia iPadeja, joita pitää päivittää 2 vuoden välein, vaan tavoitteena tulisi olla mahdollisimman pitkään kestävät laiteinvestoinnit. Yksinkertaiset ja toimivat, Linux-pohjaiset laitteet, joita on helppo päivittää ja joihin on helppo kehittää uusia opetusmateriaaleja.
Laitteissa, työkaluissa sekä kirjoissa yhtenä isona ratkaisuna on yhteiskäytön lisääminen. Korkeakoulujen kirjastojärjestelmä ei ole täydellinen, mutta samankaltainen lainaamiseen ja yhteiskäyttöön liittyvä ratkaisu on vietävä laajasti myös toiselle asteelle mukaan.
Maksuttomasta toisesta asteesta on tullut synonyymi sosiaaliturvan korotuksille. Minusta on tärkeää, että mietimme asiaa pidemmälle: miten kehitämme koulutusta mahdollisuuksien tasa-arvoa toteuttavaksi, kestävillä keinoilla? Kellään ei saa jäädä opinnot taloudellisesta taustasta kiinni, mutta taloudellisten resurssien kohdentaminen on oltava tehokasta. Se on vastuullinen teko, joka hyödyttää koko yhteiskuntaa sekä nyt että tulevaisuudessa.

Eelis Loikkanen,
Kokoomusopiskelijoiden liittohallituksen jäsen

Edellinen artikkeli
Opiskelijoiden toimeentuloselvitys julki: ongelmia nousi esille, mutta pääosin opiskelijoilla menee hyvin!
Seuraava artikkeli
Salla Kuva Kokoomusopiskelijoiden uudeksi viestintäkoordinaattoriksi